life sucks

en tuu kotona toimeen vanhempieni kanssa enkä tiedä mitä tehdä. syön suht normaalisti nykyään, oon yrittäny liikkuu jonkun verran.
ja vanhemmat vie mut opon ja terkkarin kanssa johonki helvetin keskusteluun. että MITEN MULLA MENEE. mä en halua avata suutani koska ei kukaan kuitenkaan koskaan voi auttaa mua, mussa on oikeesti joku saatanan lukko mitä en itekkään saa auki, vaikka joskus oon halunnutkin. kolmesti oon yrittänyt saada apua, aluks se tuntuukin aina toimivan. sitten alkaa hyvinvointirooli. kaikki mun sisällä menee lukkoon, en suostu myöntämään enää edes itselleni että mulla olis jotenki paha olla. ja haluan pois hoitosuhteesta. mä en halua nähdä sitä mikä saa mut voimaan huonosti? vai mikä siinä on.

haluan viiltää, oikeen syvään, paljon verta. mutta ei helvetti, eihän sekään ole vittu mun oma päätös enää! jos teen niin, se huomataan ennen pitkää ja sitten viimeistään mut kiikutetaan vitun nopeesti psykiatriselle! mitä jos joudun osastolle tai jotain? mua ahdistaa, haluun tehä asioille jotain, mun äiti ilmotti tänään muuten ilosesti että ei anna mulle rahaa ennen kuin oon ollut viikon kiroilematta, MITÄ VITTUA mä kysyn vaan. ei oltu riidelty yhtään tänään tai eilen. eli en ole kiroillu sille.

ne haluaa keskustella että voinko opiskella normaalilla lukujärjestyksellä ja aikataululla vai pitäskö sitä vähän rukata. ei, mä en jaksa nyt miettiä miltä musta tuntuu. mä haluan nyt vaan töitä ihan vitun äkkiä, mä haluan sitten säästää palkoistani sen verran, että pääsisin muuttamaan ensi kesänä.
kyllähän mielialan kohotus houkuttaa. pillereitä? ehkä... mutta samalla tulis hoito, en mä pelkillä lääkkeillä sais olla, eikä siinä olis mitään järkeäkään. enkä jaksa. tuntuu että oon toisinaan niin hajalla ja tuhon oma, etten edes pystyis puhumaan vaikka haluaisin, vaikka ihan oikeesti haluaisin, en pystyis nytkään. varsinkaan mun tunteista. en hyvistä , en huonoista.

mä en voi olla kotona, mun pää hajoaa tänne, mä pirstaloidun entistä pahemmin
mua ahdistaa olla kotona
mua masentaa olla kotona
vaikka tuskin se olotila olis yhtään eri jossain toisaalla......mä en voi tietää, mä tiedän vaan tämän hetken, jossa yritän niellä kipeää, isoa palaa kurkussani.

mun vanhemmat haluaa kontrolloida mua kuin kymmenvuotisasta, ainakin siltä musta tuntuu. mitä mä voin tehdä, että saan välit paremmiks, että esimerkiksi voin helvetti polttaa tupakkani rauhassa ilman että tarvii pelätä ettei vanhemmat enää rahota mun opiskelua (joka muuten on laissakin kirjattu niiden tehtäväksi). että voin käydä kouluu ja tehä töitä ja vaan OLLA olemassa ilman jatkuvia riitoja ja painostusta ja kiristystä ja ahdistusta.... tänäänkin, kauhee draama siitä kun sanoin että olen kipeä, en mene crossing tunnille, vaan venyttelyyn. "sä vaan pelkäät hengästyä ja hikoilla". niin, ne tarkoittaa että vitun läski liiku äläkä keksi tekosyitä.