Mä oon niin korviani myöten rakastunut mun poikaystävään. Tuntuu hyvältä, kun on sellainen ihminen vierellä, just sellainen kun se on. Mä tunnen itseni tärkeeksi sille, tunnen itteni viehättäväksi sen seurassa. Mut hyväksytään näin. Mä oon sitä paitsi saanut uusia ystäviä paljon, niin etten ehdi nähdä kaikkia vanhojakaan koulukiireiden keskellä. Kuvitelkaa mitä kaikkea hyvää mun elämässä on, joista voin olla onnellinen, vaikka en koskaan laihtunutkaan 50-kiloiseksi?
Kävin kuntoklubin vaa'alla tunnin jälkeen. Se luku pomppi hillitöntä tahtia 60-63 kilon välillä, ei pysähtyny ollenkaan kunnes se näyttö vaan sammu. oisko tää joku merkki mulle, että älä käy siellä vaa'alla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti