Mua melkein itkettää
mä vihaan vihaan vihaan VIHAAN
syömishäiriömörköä
VIHAAN sitä että pitää olla tällä tavalla vammainen.
Säälin itseäni, säälin kaikkia jotka eivät voi vaan nauttia ruoasta ja syömisestä sillon kun on nälkä, silloin kun siltä tuntuu. Miksi siitä pitää tehdä niin iso numero...
Puhuin mummin kanssa syömishäiriöistä pari päivää sitten ja tajusin, että mulla on ihan helvetisti sanottavaa tästä, ja haluaisin auttaa syömishäiriöisiä jotenkin ja estää niiden lisääntymistä nuorilla... Ehkä se vois olla jotakin mun tulevaisuuden työhön liittyvää...
6 kommenttia:
Toi on tosi hyvä idea, että suunnittelet itsellesi tästä jotain tulevaisuuden ammattia yms. Sulla olis varmaan hyvää "sisäpiirintietoa" ja innostuneisuutta sitä alaa varten, ja voisit oikeasti auttaa jotain ihmistä joka tästä kärsii :)
mäkin vihaan VIHAAN TÄTÄ SAIRAUTTA.. vittu. Mulla on vihaa tätä paskaa kohtaan niin paljon :( tää on niin väärin.. mä en haluis et tää on niin iso osa mua :c
Hienoa,että olet parantumaan päin! Itse paranin bulimiasta ja sairastuin bed:iin ja sairastuin uudestaan syömishäiriöön. Minulla se ei mennyt yhtä hyvin,mutta sulla tuntuu olevan aito halu parantua ja se hienoa :) Uskon,että paranet ja pääset loppujen lopuksi mörköä pakoon !! :) tsemii ja respe sulle !!
Kun mä olen jo pitkään stalkkaillut tätä blogia ja tykkään tästä paljon, niin palkitsin tämän sellaisella Stylish Blogger Award -haasteella, löytyy blogistani.:)
oi, ihania postauksia viime aikoina! annat varmasti voimia monelle monelle henkilölle :)
tosta tulevaisuuden työstä vielä. ravintoterapeutithan auttaa syömishäiriöistä kärsiviä, muita ammatteja en keksi..
Haluaisin itse kans auttaa syömishäiriöisiä. Oon monesti miettinyt ettei mua kiinnosta mikään ala, viimeaikoina vasta tajunnu että kiinnostaahan mua ihmisten auttaminen.
Epävarma olo vaan itsestäni, onko musta siihen ja olenko itse liian ongelmainen auttaakseni muita :-D
Mm. Voimia sulle!
Lähetä kommentti