"saikku"

Nyt sitä ollaan sitten sairaslomalla uupumuksen takia. Lääkäri kirjoitti koko tän viikon, vaikka luulen että olisin hyvin pärjännyt vähemmälläkin elvytyksellä...

Kelataan vähän taaksepäin: maanantaina itkin pomolle ja kerroin että en oikeasti pysty tekemään tota vastuuhommaa enää. Yllätyksekseni pomo otti mut ja asiani tosissaan (viimein) ja lähetti lekurille. Mä yritin sopertaa, että tuskin tässä lääkäriä tarvitaan jos vaikka työtunteja vaan laskettaisiin ja kunhan en joudu enää tekemään tota stressaavaa hommaa. Mutta pomo oli selkeä: nyt soitetaan lääkärille ja varataan mulle aika heti huomisaamuksi. Musta huolestuttiin. Se on huolestuttavaa mun mielestä.

Myönsin onneksi viimein itsellenikin, että toi homma on oikeasti vienyt todella paljon voimia ja tajusin vasta kerrottuani asiasta pomolle, että tosiaan joku breikki voisi olla ihan tarpeeseen. Syksylläkin pitäisi jaksaa uusia opintoja ja vielä töitä sen ohella, eli tämän kesän ei todellakaan kuuluisi polttaa mua loppuun. Pikemminkin elvyyttää. Ja nyt sitten oon "palauttelulomalla" niinkuin itse sanoisin.

Tuntuu ettei osa kavereista ihan ymmärrä mun saikkua. Moni puhuu saikusta "saikkuna" ja oikeen päin naamaa tekee hiirenkorvia sormillaan kun puhutaan aiheesta. Yritän pitää itselleni selvänä, että tämä oli nyt tarpeen, työnantajanikin näki sen. En ole lusmu enkä rokulissa töistä. Ei kai työterveyslääkärikään kirjottelisi kelle tahansa "sairaslomia".

Ja mitä mä taas alan todistelemaan? Mulle pitäisi riittää se, että itse tiedän totuuden. Ja totuus on se, että mua alkoi jo pelottaa uusintakierros. Kun diagnoosina on toistuva masennus, en usko että kannattaa olla kovin varomaton jos tunnistaa itsessään uupumuksen merkkejä.

PS:

olen nähnyt taas unia R:stä.
mä olen yhä edelleen varma siitä, että se on väärän tytön kanssa
miksei se tajua sitä itsekin ?