hoitokokous tai -neuvottelu tai mikä lie onkaan meni taas päin helvettiä tänään. mä itkin ja vähän huusinkin isille ja se oli semmosta isi-tytär terapiaa eikä hoitokokous. tai siis mua hävettää mite me aina aletaan puhua tai mä alan puhua asiaan kuulumattomista asioista ja taas vaikutin varmaan vitun hirveeltä kiittämättömältä kakaralta lääkärin ja psykologin silmissä.
eikä äiti tullut sinne mua vihastuttaa sekin ja vittu miksei se voinu sopia vaikka toista aikaa? vitun vammanen mäki lähin koulusta bilsan tunnilta aikasemmin, vaikka siel käsitellää vaikeit asioita, ihan vaa koska mulle ilmoittamatta oli isi ja äiti sopineet tälle päivälle ton neuvottelun.
isä ei voinu myöntää siellä kuinka ne on monta kertaa uhannu heittää mut ulos kotoo, vitun idiootti,"ei mulla kyllä ole tuollaista muistikuvaa" NO NIIN VITTU KU SÄ VAAN OHITAT ELÄMÄSSÄ KAIKEN etkä ole saatana koskaan läsnä ni voit vaa heittää tommosta paskaa nii että tyttäres näkee seuraavat kuus vuotta siitä painajaisii ja on ahistunu aina ku riidellään koska pelkää et jos sanoo mielipiteensä ääneen ni lentää pellolle vittu
oon vitun vihanen ja vittuuntunu ja samalla on vitun heikko olo. ja kiroon ihan liikaa, pahoittelen
ja tää menee äidilleni:
1 kommentti:
voin NIIN KUVITELLA miltä susta tuntuu. kauheasti haleja. Saatkin olla vihanen ! <3
Lähetä kommentti