im feeling depressed
väsyttää enkä jaksa nähä kavereita. ja oon muurin takana. ja oon etääntynyt mulle ennen niin hyvistä kavereista, kun oon viettänyt aikaa vaan kahden kaverini kanssa.
auttaisiko se jos mä tapaisin jonkun ihanan ihmisen ja rakastuisin, vai pitäisikö mun heivata kaivoon toiveet ja ajatukset seurustelusta, jos mua vieläkin masentaa
ehkä tää menee nyt vaan ohi. mene pois mene. :(
en haluais huutaa koko maailmalle että mulle ei kuulu nyt niin hyvää ja koska oon koko syksyn hymyilly koulussa niin hymyilen nytkin ja jos joku vaikka kiinnostuiski musta joskus taas niin se lopulta tajuis et oon sekasin pääni sisällä. eikä huolis mua enää, ei uskaltais.
lauantaina on illanistujaiset kaverilal pitkästä aikaa ja ihanaa että mut on kutsuttu :) ja R tulee sinne kai myös, mutta ei se mua haittaa. kaveri kysy multa, että voiko se kutsua sen. tottakai voi.. ollaanhan me kavereita.
2 kommenttia:
Tottakai jos tapaa jonkun ihanan saattaa tuntuu onnellisemmalta, mutta loppupeleissä se hyvä olo lähtee susta itestäs! Ja miun mielestä parisuhteeseen saa ihan erilaisen fiiliksen, jos se toinen ei vain täytä aukkoja sun sisälläs, vaan pakahduttaa sun onnellisuutta entisestään suuremmaksi, koska oot jo ite täyttäny aukot sisälläs. Ja puhelin kätee ja soita ystävilles !!! - täällä on ainaki yksi jolle voipi soittaaa:)
t. M
ps. mitää unelmia ei tarvii ikinä heittää kaivoon!
toi on niin totta... :) kiitos<3 osaat aina sanoo jotenki nii hyvin.
Lähetä kommentti