mirror on the wall

Mirror on the wall, here we are again
Through my rise and fall
You’ve been my only friend
You told me that they can understand the man I am
So why are we here talkin’ to each other again



Tää viikko on mennyt ihan penkin alle. Mä tunnen itseni taas pirun yksinäiseksi. Viikonloppu oli ja meni, ja silloin mulla oli hyvä fiilis. Mutta taas mä tajuan, ettei kaverini näe kuinka yksinäinen mä olen. Enkä mä voi syyttää siitä ketään, yksinäisyydestäni. Tai siitäkään, ettei mun kaverit näe sitä. Se ei ole mun syyni, mä olen tehnyt kaikkeni. Eikä sitä voi laittaa kavereidenkaan harteille. Ei kukaan tee tahallaan kelleen pahaa oloa ja yksinäisyyttä, mutta jos ei vaan ole erityistä intoa tavata toista usein... Ei se ole kenenkään syy.

Mä alan turhautua. Tai haluaisin olla jo turta. Tuntematta mitään, yrittämättä edes kysyä ketään minnekään. Joka kerta kun yritän unohtaa mun päässä risteilevät asiat, ja tajuta että mä vaan kuvittelen, kyllä ne haluaa mun kanssa olla - mä menen ja kysyn, ja petyn taas. Mä haluaisin itkeä ja huutaa ja raivota, ja sitten vaan erakoitua lopullisesti. Olis niin helppoa jos en kävis edes missään koulussa, voisin vaan jäädä kotiin ja olla erakko.

Mä en pyydä paljoa. Vai?

en unohda: Minna & toinen M (tiedät kyllä, sinä joka autat mua aina mun hullunkurisemmissakin "kriiseissä"):

oon niin kiitollinen siitä että te aina kuuntelette mua, ja voin luottaa molempiin aivan helvetin hyvin. me nähdään harvoin - mut se ei haittaa. voidaan aina jatkaa siitä mihin on jääty, ja voisin sanoa että ootte mun 2 parasta ystävää koska ootte yhä siinä. me voidaan nähä aina kun siltä tuntuu, vaikka ei usein nähäkään. ette unohda mua enkä mä teitä. outoo sanoa että ootte mun kaks parasta ystävää, kun kuitenkin nähään harvemmin, mut niin te vaan ootte.

Jostain syystä mä vaan kaipaan tohon kaveriporukkaan takas mikä mulla oli tuolla koulussa ennenkin... Kaipaan sitä et on ihmisiä joita nään usein. "Oma porukka" jonka kanssa ollaan kaikki koolla tai vaan yhden tai kahden kanssa. Kaipaan ihmisiä, jotka täyttäis mun elämää useampana päivänä viikossa, vähän niinkun "parhaita kavereita". Valitanko turhaan? Mikä tämä pakkomielle on?