Pyöräilin tänään varhain aamulla töihin pitkästä aikaa. Oli niin kylmä, että piti laittaa talvilapaset ja -pipo päälle. Aamulla ehkä otti otsaan lähteä pyörällä, mutta kyllä se on aina sen arvoista. Aamuvuoroon menossa on jo yksinään oma tunnelmansa, mutta utuisen pellon läpi polkiessa fiilis voimistuu. Kaikkialla on hiljaista ja hämärää.
Tänään meinasin jättää pyöräilyn väliin koska oli niin pimeää. Autollakaan ei voinut tänään huristaa. Aurinko alkoi kuitenkin nousta lähdön aikoihin, joten jaksoin polkea.
Pellon läpi pyöräillessäni samalta puolelta tietä lähti kettu juoksuun, ihan puskista. Sen näkeminen alkoi hymyilyttää. Se loikkasi toiselle puolen tietä heinikkoon ja tuijotti sieltä kun viiletin ohi. En tiedä miksi siitä tuli niin hyvä olo, mutta tuli kuitenkin.
söpöjä kettuja
Nyt pitäis varmaan taas lukea. Haluaisin luettuani nähdä jotain kaveria lyhyesti, ja olin ajatellut vähän meneväni H:lle tuohon ihan lähelle, parin tupakan ajaksi. Mutta hänelle ei nyt käy tänään. Harmi. Orpo olo, kun olen yksin kotona. Pitäisi lukea mutta ajatukset harhailee.
Kohta ne tulee kotiin ja rukoilen että ne olis viipyneet pari tuntia myöhempään. Ihan varmasti.
Sitten voi lähteä autolla karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti