Mä vaan pelkään, että tääkin juttu kaatuu aikanaan. Jos ei tällä kertaa mun perinteeksi asti muodostuneeseen ahdistukseen, niin johonkin muuhun.
Pelkään, ettet olekaan kiinnostunut. Pelkään, että kuvittelit musta jotakin muuta - ehkä sen perusteella mitä olin muutama vuosi sitten. Pelkään, ettet oikeasti vain halua tavata minua. Että minä päädyn yhdeksi niistä tytöistä, joita olet tapaillut, mutta joiden kanssa jutusta ei tule mitään.
Pelkään. Miten voin pelätä niin paljon menettäväni jotakin, jota en ole vielä edes kunnolla saanut?
Ehkä mun itsetunto on vaan liian nollissa............?
Nyt väsyttää enkä yhtään jaksais mennä töihin huomenna, sunnuntaivitutus ja -ahdistus. Epäilen koko ajan tätä juttua tämän pojan kanssa. Haluaisin tavata sitä useammin. Ehkä tämän viikon jälkeen se on mahdollista. Vai onko silloinkaan?..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti