En jaksa mun kämppistä. En jaksa sitä kun pitää herätä aamulla 4:30 töiden takia ja vielä yhdekän aikaan illalla kämppis ja sen poikaystävä kolistelee kaapinovia ja valuttaa vettä täydellä teholla seinän toisella puolella keittiössä. En jaksa sitä että olen yksin kotona, vaikka toisaalta juuri sitä kaipasin tänään aiemmin. En jaksa näkyä joka odotti kotiin tullessa: roskis täynnä, jääkaappi täynnä roskaruokaa ja olutta, tyhjiä oluttölkkejä tiskipöydällä, käytetyt viinilasit ruokapöydällä, laseja siellä täällä ja vajaa olutlava keittiön tiskillä. En jaksa tällaista näkyä kun palaan viikon mökkireissulta kotiin. Ärsyttävää.
En jaksa sitä että haluan kovasti salille mutten pääse ennen kuin ensiviikolla, sillä salini asiakaspalvelu ei ole auki kesäviikonloppuisin ja kortista on aika loppu... En jaksa sitä etten ole pariin viikkoon treenannut ollenkaan mm. vatsalihaksia, ja mua ärsyttää että mun treenit on menneet kipeilyn ym. takia niin epätasaisesti. Ensi viikollakin jää treenit vajaiksi, kun tiistaina palaan ruotsista ja perjantaina lähdetään festareille.
En jaksa sitäKÄÄN että viikon ja kolmen päivän päästä mun pitää palata töihin ja arki jatkuu sellaisena kuin se olikin, ahdistavana, kiireisenä. Elämä jatkuu sellaisena mitä en sen haluaisi olevan. Työ ahdistaa ja stressaa mutten saa siitä henkistä palkkiota.
Viime päivinä olen hyväksynyt ajatuksen, että jos en pääse opiskelemaan, muutan takaisin kotiin. Säästän rahaa ja teen jotakin. Lähden jonnekin. Otan rennosti. Teen ehkä vähemmän töitä. Tälläistä elämää en ainakaan halua elää enää toista vuotta. En jaksa.
2 kommenttia:
miksi et sitten alkais hakea omaa asuntoo? joku yksiö esim? :)
Jep. se ois vaihtoehto sinänsä mut turhan kallista... nyt varsinki ku alan opiskelee ni ei mul ois mitenkään varaa.
Lähetä kommentti