viikonloppu tuli ja meni

Ei olla viikkoon puhuttu Miehen kanssa. Haluaisin sanoa hänelle, kuinka musta tuntuu että ollaan kovin etäisiä. Haluaisin sanoa, että minusta tuntuu, että jos hän todella haluaisi jutella mun kanssa, hän järjestäisi sille aikaa paremmin. Ja että pelkään.

Toisaalta en halua missään nimessä olla hankala, valittava, vinkuva, mustasukkainen tytöntyllerö jostain pikku-Suomesta, joka ei osaa relata ja luottaa. Ja kun kaikki on vielä niin aluillaan ja auki. Eikä me ihan kaikkea toisistamme vielä tiedetä. Mutta kun tilanne on tämä, että hän on kaukana ja minä täällä, ei tätä voi ihan tavalliseksi ja huolettomaksi tapailuksi sanoa. Tapaamiset täytyy sopia ehkä jopa kuukausia etukäteen.

Surettaa miettiä, että musta tuntuu, ettei tästä voisikaan ehkä tulla mitään. Siis jos tämä puhumattomuus muodostuu tavaksi, eikä tosiaan ikinä puhuta puhelimessa. Se raastaa. Mietin vain, olenko epävarma, vai onko hän tavannut jonkun tai tullut muuten vaan toisiin ajatuksiin. Mitä useampi päivä kuluu puhumatta mitään, sitä pahemmiksi fiilikset kasvavat.
 

Eilen oltiin baarissa rakkaan ystäväni tupareita jatkamassa. Oli tosi hauskaa, ja kumpikin osattiin nauttia illasta relasti (alkoholinkin suhteen). Jostain syystä löydettiin itsemme pilkun jälkeen jatkoilta Kalliosta kahden ääliömäisen oikisopiskelijan kanssa. Ja voi että, miten sitä ymmärsi miten hyvin asiat itsellä on. Miten fiksuja ja tunteellisia, empaattisia ihmisiä me ollaan. Miten hyvä on, kun on rehellinen itselleen ja tekee elämästään mieluisaa, eikä haahuile tuolla Helsingin yössä niin hukassa kuin nämä kaksi nuorta miestä... "Joo, no, hain oikikseen kun isä sano että hae."

Ainoot puheenaiheet heillä liittyi seksiin ja ryyppäämiseen. Siitä, miten "siis asianajotoimistossa tää on pelkkää armotonta bailausta, siis jos haluutte elämässänne vaan juhlia ni menkää lakifirmaan duuniin, siis meillähän se kovin äijä on se ketä vetää firman bileissä eniten viinaa". Senkin jälkeen, kun ystäväni kertoi, että hänellä on lapsi. Senkin jälkeen, kun on todettu pariin otteeseen hienovaraisesti, että meidän osalta on sekoilut kyllä menneisyyttä. Tuntui hetkittäin, että me oltais oltu niitä lähemmäs kaksvitosia, ja he vasta 19-20 -vuotiaita.

Lähdettiin jäätävän ja väsyttävän parituntisen paskanjauhannan jälkeen kotiin taksilla. Hyvästit oli kiusalliset. Koko tilanne oli kiusallinen. Poika parat luuli tosiaan, että kaksi aivan "eri maailmasta" peräisin olevaa tyttöä todella lankeaisi heihin. Siis kaksi jalat maassa olevaa nuorta naista, joita ei helvettiäkään kiinnosta teidän etkot laivalla, jonka vuokrasitte. Tai järkyttävän juntti sisustustakka. Hahhahah! Makeat naurut. Ja onnellinen olo omasta itsestä ja omasta elämästä!

~ If you don't tell the one you care for how you feel, how can you be sure she won't be lying in bed at night wondering why she isn't "good enough"? ~