En laske kaloreita. Enää. Vai pitäisikö sanoa "vielä"?

Tajusin tänään, ettei toi syömissuunnitelma voi toimia ihan täysin. Aamupalan aion syödä joka päivä kun herään ennen lounasaikaa, jos vaan haluan. Ja ennen treenejä mun on myös pakko syödä, mä en jaksa treenata muuten. Tuntuu häviämiseltä myöntää että olen heikko enkä pärjää edes noin yksinkertaisen säännön kanssa. Mutta eihän tässä mitään nälkäkuolemaa tavoitella, eihän?

Mua ärsyttää koska toivoin kovasti että poikaystäväni olis tullut eilen mun ja kaveriporukan kanssa yhelle keikalle mutta se ei tullut. Se ei tullut myöskään meille yöksi vaikka toivoin kovasti. Kai pitäisi vaan oppia kestämään pettymyksiä paremmin. Nyt ei ole ketään kotona ja toivoisin niin kovasti poikaystävääni tänne. Se ei ole varmaan edes herännyt, mä oon tehnyt pihalla töitä jo pari tuntia. Me voitais leipoa korvapuusteja tai vaikka berliini munkkeja yhdessä, mä lähettäisin niitä taas poikaystävän vanhemmille, veisin mummille, syöttäisin perheelle ja kavereille.

Nyt haluaisin tupakalle.