Ystäväni sanoi, että näytän kalpealta. Ihan vain ohimennen, kun kerroin olevani vähän kipeä.
Mulla on oksettavat reidet.
Tänään aamulla lantioluut tuntui taas vähän paremmin maatessani. Miksi se on niin ihanaa ja palkitsevaa?
Tuntuu, etten mitenkään voi onnistua.
Toisaalta, niinä hetkinä kun en usko itseeni, hoen mielessäni "mä laihdun mä laihdun mä laihdun, ihan varmasti laihdun" tai jotain muuta vastaavaa. Kai se tsemppaa jonkin verran eteenpäin. Pitäisi vaan elää päivä kerrallaan, niin jaksaisi tsemppailla paremmin eteenpäin. Mulla on tapana haaveilla niistä tuloksista ennen kuin olen pannut edes tikkua ristiin, ja kuvittelen laihtuvani niin.
Tänäänkin max. 1500 kaloria, se tuntuu olevan oikein hyvä määrä, vaikka tulisikin repsahduksia niin ei ne tuon yli yleensä mene.
1 kommentti:
Kuulostaa oudolta,mutta olet minulle valtava inspiraation lähde.Tsemppiä!
Lähetä kommentti