Ahdistavia ruokapainajaisia. Miten ne voivatkin olla niin ahdistavia?
Sukujuhlat. Joulutorttuja, pullaa.. Aluksi nautin näläntunteesta ja kontrollista. Sitten ahdistun ja alan ahtaamaan leivonnaisia suuhuni niin etten pysty edes vastaamaan kun joku puhuu minulle jotakin. Tänään voi olla mässypäivä, laihdun sitten taas paremmin. Samalla kun ajattelen niin, tiedostan sen olevan pelkkää valetta. Olen liian pehmeä ja jos jatkan näin, en ainakaan laihdu. Sukujuhlissa puhutaan masennuksestani. Isä sanoo että on hienoa, kun olen ainakin luvannut olla viiltämättä. Siinä samassa muistan, että jos en voi laihtua niin voin ainakin viiltää. "En mä ole missään vaiheessa luvannut, etten viiltäisi." Käyn tupakalla parvekkeella ja poltan tupakkaa olohuoneessa. Äiti suuttuu.
Musta tuntuu että mun unet on välillä niin friikkejä! Ja eniten ahdistaa tällä hetkellä just noi ruokapainajaiset... Ne on niiiin todentuntuisia unia!! Vasta aamulla huokaan helpotuksesta, kun tajuan kaiken olleen vain unta.
Piti tänään herätä seitsemältä ja saattaa pikkusisko kouluun - olis tullut hyvä kävelylenkki heti aamusta. Mutta jotenkin en vaan jaksanut nousta, laiskotti, ja tuntu kipeältä (tuntuu yhä :s). Nyt menen tupakalle ja yritän siivoilla kotona...
EDIT 18:54
Olen syönyt kunniakkaasti 545 kaloria (ja laskenutkin ne ihan itse jee! jouduin kyllä tarkistamaan kalenterista pari juttua) ja ajattelin etten syö enää tänään, ellei heikota ja oo karmiva nälkä myöhemmin illalla. En oo liikkunut yhtään tänään ja alkaa ärsyttää kun oon saanu vaan yhen röökin tänään poltettuu, eli kohta pitää kyllä hilata perse ulos ja lähteä tunnin kävelylle. Tuntuu että nää mun ilmoittelut mitä teen ja mitä oon syöny ja ylipäänsä kaikki 5 lausetta pitemmät postaukset on turhia... Miksköhä silti postailen näin paljon..

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti