painonhallintaa - ei laihdutusta

Mikä ajaa meidät laihduttamaan? Ei kyseessä voi olla pelkkä media, joku kaveri joka innostaa sut mukaan pari kertaa salille ennen kesää, tai intoutuminen terveellisempiin elämäntapoihin ja sitä kautta laihduttamiseen. Onko toiset alttiimpia typerille laihdutuskuureille ja dieeteille, tai jopa syömishäiriöille, kuin toiset? Vai voiko kelle tahansa käydä niin, että sairastuu tai muutoin innostuu liikaa painon putoamisesta.

Mietin usein, pitäiskö sitä alkaa taas laihduttamaan. Varsinki nyt asia on ollu pinnalla käytyäni vaa'alla pitkästä aikaa... Viime viikon aikana ehdin jo alkaa syyllistää itseäni aivan tavallisista aterioista, jotka jokainen terve ihminen syö joka päivä - jos aikataulut sallivat. Tämän viikon alussa oon miettiny, että ei mun pidä painostaa itteeni niin paljon. Vaikka kävisin jonakin päivänä leffassa ja söisin siellä popparia tai karkkia, tai viikonloppuna tulisi juhlittua ja syötyä vähän epäterveellisemmin - olen silti oikeassa suunnassa, kun en lähde syyllistämään itseäni, enkä myöskään luovu kaikista terveistä ajatuksista syömisen suhteen.

On muuten vaikeeta olla lyömättä hanskoja tiskiin heti kun tulee "vastoinkäymisiä" eli niitä inhimillisiä herkkuhetkiä. Samaten näissä tilanteissa itsensä syyllistäminen on niin helppoa, mutta niin tyhmää. Ihmisiähän tässä vaan ollaan eikä mitään täydellisiä koneita. Kuitenkin, asia joka mun pitää muistaa:

...tunnesyöminen. Monet sairaalloisesti ylipainoset ihmiset on alkanu lihomaan koska ne on tottunu palkitsemaan itseään ruualla (ihminen ei siis oikeasti liho, etenkään sairaalloisen lihavaksi syödessään normaalisti n. 2000kcal päivässä), ja paha mieli karkotetaan vaikkapa suklaalla. Kyllähän jokanen meistä joskus ostaa surkeen päivän päätteeks jotain hyvää, mut siitä ei pitäis tulla tapaa joka toistuu lähes aina kun kohtaa elämässä jotai paskaa.

Ajatusten uhraamisesta syömiselle voidaan olla montaa mieltä. Toiset sanovat, että kyseessä on heti syömishäiriö, jos syömisiään ja niiden terveellisyyttä ajattelee päivittäin. Taas esimerkiksi isosiskoni, joka on toisinaan vähän turhankin innokas "terveyshippi", sanoo että syömistä pitäisi ajatella enemmän kuin ihmiset yleensä ajattelee. Mitä pahaa on ajatella melko usein mitä syö, jos kuitenkin syö tarpeeksi? Jos kukaan ei ajattelisi yhtään, mitä laittaa suuhunsa, varmasti useampi meistä olisi ylipainoinen (siinä ei ole muuta negatiivista kun terveyshaitat). Tän ei kuitenkaan ole tarkoitus viestiä KENELLEKÄÄN, että "miettisitte mitä syötte niin ette olis niin lihavia".

Joka tapauksessa oon tullu kaikista syömiseen liittyvistä ajatuksistani ja havainnoistani siihen tulokseen, että mä en laihduta. Vaikka viikko sitten tuntui siltä, että se on ainut vaihtoehto. Se on toinen niistä huonoista vaihtoehdoista, joita voisin nyt valita. Toinen on täydellinen piittaamattomuus kunnosta, terveydestä ja ruokavaliosta. Aion - pienistä pinnailuista eli herkutteluista huolimatta - pyrkiä askel askeleelta kohti pikkasen terveellisempää elämäntapaa. Yritän siis oppia painonhallintaa! Käyn iltakävelyillä kaverien kanssa vaihtaa kuulumisia, välillä vähän uimista ja salia, ja yritän oppia liikunnan olevan paljon muutaki kun laihduttamista. Ruisleipää vaaleen tilalle, ja sitä rataa ;) !