Mietin tässä tänään, että keväällä tulee kolme vuotta täyteen siitä kun viimeksi jäin sinkuksi. Tällä tiellä ollaan yhä edelleen :D ja nämä kolme vuotta on kyllä tehneet mulle tosi hyvää. Riippuvaisesta, sairaasta, masentuneesta tytöstä on kasvanut nuori, terve aikuinen nainen, joka ei oikeestaan kaipaa mitään vakavaa tällä hetkellä. Toisinaan leikittelen ajatuksella että voisin jossain kevyemmässä suhteessa ehkä viihtyäkin, vaan tiedä häntä jos potentiaalinen ehdokas sattuis vastaan.
Viimeisten (vajaan) kolmen vuoden aikana oon kyllä tavannut jos jonkinmoista kusipäätä, "en tiedä mitä haluan" -äijää ja sitoutumiskammoista. Monesti päivitellään kavereiden kanssa, kun mulla vaihtuu miehet lennossa toiseen, eikä kukaan oikeen pysy kärryillä siitä, että kuka ukko siellä olikaan tällä hetkellä kierroksessa. No en pysy minäkään ihan perillä...
En tosiaan osaa kuvitella itseäni parisuhteeseen. Olishan se hauskaa tavata joku oikeen sielunkumppani, jonka kanssa vois tehdä ja puhua yhteisistä asioista. Tällä hetkellä kun kovin monen kaverinkaan kanssa ei aina koe sellasta tietynlaista yhteyttä - tai ei ole niitä yhteisiä juttuja. Moni juhlii viikonloput, kun mä taas oon kikseissä hyvistä reeneistä ja hyvästä ruuasta...
On tullut useampaankin otteeseen todettua viime aikoina, että olen oikein tyytyväinen elämääni ja sinkkuuteen, ja pärjään hyvin omillani. Ihmettelen kuitenkin, miksi tänäänkin piti aamulla käydä avaamassa Tinder ja ryhtyä antamaan rukkasia ja ruusuja erinäköisille kundeille. Tänään onkin jo kaksi lähestynyt laittamalla viestiä kyseisessä sovelluksessa, ja mä taas mietin että mitä helvettiä!! En jaksa taas jotain tapailukuvioita :D ja sitten pitää antaa pakit jossain vaiheessa ja blaaaaahh, aint nobody got time for that! Mullahan alkaa huomenna duunit, sitten on salitreenit ja pääsykokeisiin lukeminen... - huomatkaa positiivinen ajattelu heti ensi alkuun :D
Aiheesta kukkaruukkuun. Sydän sykähtää aina kun ajattelenkin seuraavaa asiaa, nimittäin kesäkuntoa 2014! Tänä vuonna saatan tosissani onnistua monelle tutussa ja ehkä jopa legendaarisessa tavoitteessa. Syksyllä aloitettu panostus vaikuttaa ainakin tähän asti lupaavalta ja pidän oikeasti peilikuvastani tällä hetkellä. Kehoni on kaunis ja nykyään melko sopusuhtainen, vaikkakin nyt vähän turvonneena (se aika kuusta...) ei olekaan hoikin olo. Siistiä nähdä, miten kroppa reagoi kun sitä kohteleekin vaihteeksi hyvin ;) Ihaninta on, etten aseta itseäni enää tiettyyn muottiin, johon pitäisi mahtua (pakko saada reisien väliin rako, vyötärön pitää olla alle x senttiä..). Tottakai instagramia ja weheartit.comia selaillessa näkee ns. unelmavartaloita, mutta mielenkiintoisinta on nähdä millainen omasta kehosta tulee! Jokainen keho on erilainen. :)
Välitän kehostani, ja siksi haluan syödä & treenata sitä ravitsevalla ja kehittävällä tavalla. Nautin siitä, enkä yllättävää kyllä ole langennut (tai edes meinannut langeta) herkkuihin 1. tammikuuta jälkeen! Jos huvittaa, seuraava (mielellään kuitenkin "puhdas") herkkupäivä on 2 viikon päästä.
Ja ei, en oleta enää tässä ajassa ennen kesää saavuttavani näitä täydellisen kiinteitä vatsoja sixpäkkeineen - enkä sitä tarvitsekaan :)
kuvat weheartit.com
Strive for progress, not perfection
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti