"The Perfect Guy"

Musta tuntuu, että oon tavannut sen "Täydellisen miehen". Sen, josta suurin osa tytöistä tai nuorista naisista unelmoi. Ainakin suunnilleen.

Tämä mies avaa ovia, antaa ensin minulle tietä, tarjoaa treffeillä tai mitä ikinä tehdäänkin, tarjoaa pitkähihaista kun mun on vilu. Hän ei kiroile, on miltei valmistunut koulustaan, käy päivätyössä ja asuu yksiössä, josta näkyy suoraan Linnanmäelle.

Jokaisella tapaamisella tehdään jotain mitä ei olla aiemmin tehty. Yhdessäolo on luontevaa, vaikka ei kokoajan puhuttaisikaan. Mies katsoo joskus mua pitkään, ja toteaa lopuksi että olen mukava tai söpö tai kaunis. Jos tekstaillaan, eikä hän vastaa hetkeen, seuraa pahoittelut.

Mies kunnioittaa minua ja toiveitani, eikä ikinä määrää mitä teemme tai milloin: kaikki on aina kiini naisesta - eli minusta. Hän ei yritä päästä iholle heti kun katsotaan leffoja lusikassa. Juttuni ovat häneestä aina hauskoja tai söpöjä.

Hän saattaa minut aina junalle kun lähden kotiin. Tai heittää autolla.

Jostain syystä en kuitenkaan halua tätä. En halua olla tämän ihmisen kanssa. Voisin, ja se olisi todella helppoa ja ihan mukavaakin ehkä. Kuitenkin tästä miehestä puuttuu se jokin särmä tai persoonallisuus. Vaikka joskus aiemmin haaveilin tällaisesta miehestä ja mietin, onko herrasmiehiä enää laisinkaan, nyt musta tuntuu että tämmöisiä perusheppuja löytyy oikeasti enemmän kuin me naiset oikeasti ymmärretäänkään. Sillä musta vähän tuntuu, ettei nykynainen enää osaa arvostaa tällaista. Minä en ainakaan.

Viimeksi leffaan mennessämme ilmoitin, että mä maksan sitten oman lippuni. Mies oli tarjonnut edellisillä kerroilla aina, eikä ollut tyytyväinen ilmoitukseeni muttei pannut vastaankaan (ei tietenkään!). Tänään suunnitelmissa oli kokkailla hänen luonaan päivällistä, ja käytiin yhdessä kaupassa. Ehdotin, että maksaisimme ostokset puoliksi, ja tähän sain vaan hymähdyksen ja vitsikkään "ehkä mulla nyt tähän on just ja just rahaa" vastaukseksi.

Koen itseni itsenäiseksi naiseksi, enkä koe kaipaavani mitään suhteita juuri nyt - tai joo, voisin mä jonkun hauskan ja hyvännäköisen kanssa viettää aikaa vällyjen välissä silloin tällöin mutta sekään ei ole välttämätöntä! Pointti on, etten halua että mulle jatkuvasti tarjotaan kaikki, herrasmiehyys tulee jo vähän laitojen yli tällä hetkellä. En ole mikään hento kukkanen jota pitää pidellä ja helliä kämmenellä varovasti. Jos tän miehen persoonallisuus natsaisi mulle, kyseessä olisi todellakin se mun täydellinen mies. Mutta kun ei.

EXACTLY!