Olen keksinyt syyn väsymykseeni: Ahneus! Eikä mikään herkkuhimo tai säästämisvimma. Vaan tarve olla niin monella elämän osa-alueella hyvä, miltei täydellinen. Olen ahne siinä, että en halua myöntää ettei kaikkeen ole aikaa ja voimia.
Haluan käydä paljon salilla ja lenkillekin pitäisi keretä - että kunto pysyy eikä läskiä tuu liikaa. Sitten töitäkin pitää tehdä, jotta on varaa laittaa kynnet kolmen viikon välein salongissa kun omat on niin kaameet. Uusia farkkuja, alusvaatteita, kenkiäkin tarttis. Miksei laukunkin... Koulussa haluaisin pärjätä paremmin, en täydellisesti, mutta kuitenkin paremmin kuin melko kehnosti. Ja sehän on se tärkein juttu juuri nyt. Haluan olla poikaystävän kanssa paljon. Tietysti, mähän olen rakastunut! Enkä ole valmis luopumaan yhdestäkään... Tämän päälle seuraavat normaalit velvollisuudet, kuten kotityöt ja kokkailut, kaupassa käynti. Ai niin ja nukkuakin pitäis.
Ja sitten vertailen itseäni muihin. Olen kateellinen lomamatkoista, hienoista laukuista, kivasta tyylistä... ja, no, kyllä muustakin kuin materiasta. Esimerkiksi jämptistä otteesta opiskeluun, mutta rennosta asenteesta elämään.
Jotenkin pitäisi osata tasapainoilla näiden asioiden välillä. Ja nähdä myös ystäviä. Ystävät on tärkeitä.
Aion irtisanoutua töistä. Keikkatöitä riittää - ja lainaa pankista.
- viulu


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti