Läski is back

En tiedä mitä painan, enkä just nyt jaksa. Oon syönyt ja syönyt. Paljon kiellettyjä asioita. No oliko ylläri, että tässä käy näin? Ei tietenkään. Olen itsekuriton luuseri.

Tänään oli käynti lääkärillä. Tai psykiatrilla, emmä tiedä miksi sitä pitäisi kutsua. Sain lisää Ketipinoria ja sitä saa ottaa jopa kolmesti päivässä 1-2 nappia tarpeen tullen. Tää on jokin hätäapu nyt ja psykologin kanssa jatketaan tästä keskiviikkona. Olin siellä lääkäritapaamisessa tosi sekava enkä osannut yhtään jäsentää ajatuksiani, johtuikohan siitä lääkkeestä? Itkin vaan ja yritin kertoa miltä musta tuntuu mutten jotenkin vaan osannu, en pystynyt. Tunsin itseni pikkuvauvaksi joka on kakannut vaippaansa ja haluaa puhtaan tilalle, tietämättä miten sen ilmoittaisi. Kyllä mä jotain sain sanottua ja isä mutisi myös aina jotain väliin. Lääkäri halusi nähdä mun viiltelyjäljet ja se luuli yhtä ihottumahaavaumaa viiltojäljeksi. Selvensin sitä sille mutta se tuntu jotenkin uskovan yhä että se on viiltojälki. Tunsin oman puheeni selittelyksi, tekosyiden levittelyksi.

jonkin ajan kuluttua taas lääkärin kanssa tapaaminen. Se ehkä määrää sit jotain (toivottavasti..!), jää nähtäväks. Puhuttiin sairaslomasta vaihtoehtona, ja se houkuttelee kyllä kovasti tän päiväsen koulupäivän jälkeen. Vittu se oli kaaosta. Mä olin ihan sekasin koko koulupäivän, ja ahdistunut, vaikka otin Ketipinoria sit siellä koulussa. Tuntuu että tän päivän jälkeen kaikki ainakin kattoo mua kuin peura ajovaloissa.

Oon yhä sekaisin. Syön suklaata, karkkia, ruokaa, leipää, munkkeja. Vaikka maha on täynnä ja sanoo stop, mä taidan syödä silti. Mä en jaksa mitään, en ketään, en edes itseäni. Mua ahdistaa ja haluaisin vaan kauas pois.