ajatuksia

Oon kyllästynyt siihen, että mun päässä vilisee tuhansia ajatuksia jatkuvasti, enkä saa niitä häädettyä ulos. En ymmärrä, miten jotkut ystäväni oikeasti vaan elävät, menevät ja tekevät miettimättä juurikaan. Itse kelaan asioita ainakin tuhat kertaa päässäni ja usealta kantilta. Ylianalysoin kaikkea, enkä voi sille mitään. Monet sanovat, että älä ajattele noin paljon. Se tuntuu pahalta. Ei se ole niin yksinkertaista, kumpa olisikin! En tiedä, miten pääsisin tästä eroon. Miten voisin edes 10 minuuttia päivässä viettää ajattelematta juuri mitään? Voisiko meditaatio auttaa? En tiedä edes kunnolla, mitä meditaatio on. Onko siinä tosiaan tarkoitus tyhjentää pää, vai päästä siihen vauva-tilaan jossa ihailee ja arvostaa kaikkea ympärillään, on läsnä ja tuntee hurmoksen.

Googlasin meditaatiota ja päädyin lukemaan eräitä nettisivuja. Moni asia sopi minuun, erityisesti kuitenkin tällä hetkellä tämä kosketti:

"Me opimme elämässämme kontrolloimaan ja rajoittamaan itseämme jo nuorena. Sosiaalisissa tilanteissa meitä opetetaan käyttäytymään tiettyjen sääntöjen ja rajoitusten mukaan. Me opimme hallitsemaan ja rajoittamaan tunteidemme luonnollista ilmaisua. Me estämme silloin tunteiden todellisen ilmaisun, ja tukahdutamme kehomme luonnolliset liikkeet.

Kaikki nämä rajoitteet ja estot jäävät meidän olemukseemme. Vähitellen me kadotamme luonnollisen ilmaisumme ja avoimuutemme. Kehomme jäykistyy ja rajoittuu, ja ilmaisukykymme heikkenee. Meille kehittyy sisäinen tarkkailija, joka valvoo käytöstämme. Pelkäämme, että meitä pidetään hulluina tai outoina, ja siksi rajoittamme ilmaisuamme. Nuo sosiaaliset pelot rajoittavat ja kahlitsevat meitä ja meidän elämäämme."

Sivuilla puhuttiin myös tunteiden tukahduttamisesta, niin ilon kuin surunkin. Mulle kävi niin aiemmin, ja masennuin. Siitä on kuljettu monta kivuliasta askelta eteenpäin, enkä voi enää sanoa olevani masentunut.

Kuitenkin tuntuu, ettei ole kaikki leegot laatikossa. Musta tuntuu että mulle on nyt käynyt noin. Vahtaan usein ystävienikin seurassa sitä, mitä sanon, missä kohtaa naurahdan. Olen väkinäinen, ja juuri siksi ehkä hieman outo. Miten mä pääsen pois tästä?