Ahdistaa. En pysty pitämään tätä kuviota kasassa. Miksi mä en ole normaali, miksi mä sairastelen?
En halua luopua mun elämästä, siitä mitä oon rakentanut. En halua sairastua.
Haluan lopettaa terapian koska terapeutti on ärsyttävä, eikä se ymmärrä kaikkea eikä sille voi puhua kaikesta. Enkä uskalla kertoa sille enkä kenellekään kaikesta. Mua hävettää mun "pakkoliikkeet" niin paljon etten pysty kertomaan niistä kellekään. Tai no nyt te saatte tietää.
Kohta pitää lähteä töihin ja mä vaan itken. En ehdi syödä hyvin töiden takia ja kuulemma kaikki muut ehtii vaikka ne tekis enemmän töitä kun minä. Mut mitä sä syöt jos oot esim yhdestä seiskaan töissä. Et ehdi lounaalle etkä päivälliselle? Heräsin yöllä hirveeseen kramppiin ja mulla on ummetuskin. Keho ei kestä. Eikä kyllä pääkään. Mutta epäselväksi jää, mitä mä muka teen väärin? Teen ihan normaaleja asioita, eikä mun pää ja kroppa jaksa sitä? Eikö musta ole mihinkään? Enkö kykene elämään oravanpyörässä niin kuin muut?
Vihaan tätä paskaa
Tuntuu että olisin hermoromahduksen partaalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti